Kuvakerronta

Peruselementtinä otos

Videon kuvakerronnallinen peruselementti on otos. Otos on yksi yhtenäinen kuvattu jakso, joita yleensä leikataan peräkkäin toiminnan jatkuvuuden aikaansaamiseksi.

Kuvakoot

Video- ja elokuvatuotannossa käytetään yleisesti hyväksyttyä kahdeksan kuvakoon mittakaavasarjaa, joka määrittelee standardit kuvakoot. Nämä kuvakoot auttavat suunnittelussa ja kommunikoinnissa tuotantoryhmän jäsenten välillä.

Liian suuria hyppäyksiä kuvakokojen välillä tulisi välttää, ellei sitä haluta käyttää erityisenä tehokeinona. Esimerkiksi yhtäkkinen siirtymä yleiskuvasta erikoislähikuvaan on hyvin voimakas. Toisaalta ei myöskään näytä hyvältä, jos samasta kuvakulmasta kuvattaessa kuvakoon vaihdokset ovat liian pieniä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kuvakoon tulisi vaihtua kerralla vähintään kaksi kuvakokoa tiiviimmäksi tai laajemmaksi.

8 kuvakoon järjestelmä

Yleiskuva (YK)

Yleiskuvassa esitellään tapahtumapaikka tai alue. Esimerkiksi maisemakuva on yleiskuva. Yksityiskohdat eivät ole selkeästi erotettavissa.

Laaja kokokuva (LKK) tai suuri kokokuva (SKK)

Laajassa kokokuvassa (joskus myös suuri kokokuva) yksittäiset ihmiset nousevat jo tärkeämmälle sijalle taustan kuitenkin ollessa edelleen hallitseva.

Kokuva (KK)

Kokokuvassa henkilöt rajataan päästä jalkoihin, ja tausta saa suurta kokokuvaa vähemmän huomiota. Esiintyjästä nähdään jo selvästi, mitä hän tekee.

Laaja puolikuva (LPK) tai suuri puolikuva (SPK)

Ihminen on rajattu reidestä ylöspäin.

Puolikuva (PK)

Puolikuvassa ilmeet alkavat jo saada merkitystä. Kuvakokoa käytetään  myös usein rajattaessa kaksi ihmistä samaan otokseen (ns. two-shot).

Puolilähikuva (PLK)

Puolilähikuva on tyypillinen esimerkiksi uutisissa käytetty kuvakoko, jossa ihminen on merkittävin elementti.

Lähikuva (LK)

Elokuvissa usein käytetty intensiivinen kuvakoko.

Erikoislähikuva (ELK)

Erikoislähikuva on hyvin voimakas tehokeino, jota tulisi käyttää harkiten.

Kuvasuunnittelu

Kuvakoko, kuvakulma, kameran liikkeet, kuvan sommittelu ja leikkaukset ovat kaikki tärkeitä ilmaisuun liittyviä elementtejä. Jokaista kuvaa suunniteltaessa tulisikin aina miettiä, minkä vuoksi juuri tätä kuvaa tarvitaan. Jokaisen kuvan tulisi tukea ohjelman tärkeintä elementtiä, tarinankerrontaa.

Pelkästään kameran paikan valinnalla voidaan vaikuttaa ratkaisevasti kuvan sanomaan ja siihen, kuinka se sopii muihin kuviin.

Esimerkiksi kahta vastakkain keskustelevaa henkilöä kuvattaessa varma ratkaisu on valita kamerapaikat ja käytetyt kuvakoot valita siten, että henkilöistä otetut kuvat ovat symmetrisiä toisiinsa nähden. Tällaisia kuvia kutsutaan symmetrisiksi vastakuviksi, ja ne ovat hyvin yleisiä elokuvakerronnassa.