Kuvausvaihe

Itse toteutusvaihe alkaa kuvaustilan kartoittamisella sekä parhaiden kuvauspaikkojen ja kuvakulmien etsimisellä. Pienemmissä tuotannoissa usein riittää, kun tällaiset valmistelut tehdään välittömästi ennen kuvausta.

Valaistus

Kuvauspaikkojen suunnittelussa tärkeä tekijä on vallitsevan valon suunta. Tämä korostuu etenkin, jos ei ole mahdollista käyttää lisävalaistusta. Vältä vastavaloa, eli asettamasta kuvattavaa henkilöä esim. ikkunan tai muun valonlähteen eteen. Kaunis valo saadaan laajoista pinnoista (esim. ikkunasta) tulevalla valolla tai epäsuoralla valolla eli heijastamalla kohdevalo katon tai seinien kautta.

Värilämpötila

Tärkeä asia valaistuksen suunnittelussa on ns. värilämpötila. Se mitataan Kelvineissä, ja se kertoo, minkä sävyistä valonlähteen antama valo on. Sisätiloissa oleva keinovalo (hehkulamput, halogeenivalot ja monet loisteputket) on värilämpötilaltaan n. 2700–3200 Kelviniä. Valo on lämminsävyistä ja kellertävää. Päiväsaikaan aurinkoisella säällä luonnonvalon värilämpötila on noin 5600 Kelviniä. Valo on keinovaloon verrattuna sinertävämpää, ja antaa spektrijakaumansa ansiosta erittäin hyvän väritoiston.

Ihmisen näkö sopeutuu luonnostaan ympäristön värilämpötilan vaihteluihin, mutta videokamera tulee säätää vallitsevalle värilämpötilalle. Muutoin kuvan värit vääristyvät. Monissa tapauksissa on riittävää, että annetaan kameran suorittaa tämä säätö automaattisesti. Sekavalossa kuvattaessa, eli tilanteessa, jossa on sekä keino- että luonnonvaloa sekaisin, on usein välttämätöntä säätää värilämpötila käsin tai mitata se kameran tähän tarkoitetulla toiminnolla.

Kuvatessa kannattaa välttää sekavaloa. Parasta on, jos kaikki kuvan valonlähteet ovat värilämpötilaltaan ja ominaisuuksiltaan samanlaisia. Valo- ja videokuvauskäyttöön tehdyt valaisimet antavat laadukasta ja spektriltään tasaista valoa. Kuvauskäyttöön tehtyjen halogeenivalaisimien värilämpötila on tyypillisesti 3200 Kelviniä. On myös olemassa loisteputkia ja LED-valaisimia, jotka on suunniteltu tuottamaan 5600 Kelvinin päivänvaloa vastaavaa valoa.

Valon värilämpötilaa voidaan muuttaa ylös- tai alaspäin tarkoitusta varten valmistetulla ns. kääntökalvolla. Näitä kalvoja on tyypillisesti saatavana eri vahvuuksia: 1/4, 2/4, 3/4 ja 1.

Luonnonvalo on aina hyvä vaihtoehto. Jos laajoista ikkunoista tulee tilaan paljon epäsuoraa valoa, kannattaa usein ensimmäisenä kokeilla, miltä näyttää, jos kytketään tilassa vallitseva keinovalaistus kokonaan pois päältä.

CRI-arvo

Loisteputkien ja LED-valaisimien tapauksessa on tärkeää kiinnittää huomiota myös valaisimen värintoistokykyyn. Tämä ilmoitetaan usein ns. CRI-arvona (Color Rendering Index). 100 on paras mahdollinen, päivänvaloa vastaava arvo, ja yli 90 CRI:tä voidaan pitää hyvänä arvona. Heikko, alle 80 luokkaa oleva värintoistokyky voi ilmetä vääristyneinä väreinä ja esimerkiksi vihertävänä sävynä videokuvassa. Ero 80 ja yli 90 CRI:n loisteputkien värintoistokyvyssä on huomattava.

CRI-arvo voidaan tulkita loisteputkeen painetusta koodista seuraavasti:

Esim. 36W/950:

36 W = Loisteputken teho
9 = CRI-arvo, yli 90
50 = Värilämpötila, 5000 Kelviniä

Esimerkiksi 36W/830 tarkoittaa, että CRI on välillä 80–89, ja värilämpötila 3000 Kelviniä.

Kuvakulmat

Kameran ja kuvattavien kohteiden asettelussa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota taustaan ja sen toimivuuteen. Hyvä on, jos kuvaan saadaan ”syvyyttä” eli etäisyyttä taustaan. Taustassa kannattaa välttää levottomia yksityiskohtia ja sekavia elementtejä.

Kameran objektiivin pitkää polttovälialuetta ja suurta aukkoa hyödyntämällä voidaan saada kohteet erottumaan taustasta siten, että tausta piirtyy epätarkkana. Mitä isompi kuvakenno ja mitä valovoimaisempi objektiivi kamerassa on, sitä enemmän tätä syväterävyysefektiä voidaan hyödyntää. Objektiivin valovoimaa eli suurinta mahdollista aukkoa ilmaistaan f-lukuna, ja pienempi luku tarkoittaa valovoimaisempaa objektiivia. Luku f/1.2 on jo erittäin valovoimainen objektiivi.

Toiminta kuvassa ja kameran liikkeet

Ennen kuvauksen aloittamista, suunnittele kuvassa tapahtuva toiminta huolella. Harjoittele etukäteen myös kameran liikkeet ja katso, ovatko ne ylipäätään toimivia tai käyttökelpoisia.

Käytetyimpiä kameran liikkeitä ovat vaakasuuntainen liike eli panorointi sekä pystysuuntainen liike eli tilttaus. Hyvällä jalustalla nämä ovat suhteellisen helppoja toteuttaa. Kamera-ajot ovat liikkeitä, jossa kamera on asetettu liikkuvalle alustalle kuten kiskoille tai pyörille. Kamera-ajo mahdollistaa näyttäviä kameran liikkeitä pituus- ja sivuttaissuunnassa, sekä joskus jopa pystysuunnassa. Kameroihin on saatavilla myös erilaisia kuvanvakaimia, joiden avulla voidaan käsivaralla kuvata hyvinkin vakaita kamera-ajoja. Niiden täydellinen käyttö vaatii usein kuitenkin melko paljon totuttelua ja harjoittelua.

Optinen ajo (zoomaus)

Useimmissa videokameroissa on vaihtuvapolttovälinen zoom-objektiivi, joka mahdollistaa polttovälin muutoksen. Näin voidaan esimerkiksi vaihtaa kuvakokoa kameraa siirtämättä. Suuresta polttovälistä on hyötyä esimerkiksi silloin, kun halutaan kuvaan hyvin pieni syväterävyysalue. Näin kuvasta saadaan hyvin intensiivinen.

Polttoväliä on zoomaamalla mahdollista vaihtaa kesken otoksen. Tätä ei kuitenkaan suositella, vaan yleensä kamera-ajo on parempi ratkaisu. Kesken otosta tapahtuva zoomaus vaikuttaa helposti harrastelijamaiselta ja sitä tulisi käyttää harkiten.

Suunnittele ja harjoittele

Myös kameran liikkeillä tulisi olla tarkoitus kuvakerronnassa. Suunnittele liikkeet etukäteen. Panorointien ja tilttausten tulisi selkeästi alkaa kohdasta A ja pysähtyä kohtaan B. Varmimmin saat kameran liikkeen onnistumaan, kun harjoittelet sen etukäteen. Kiinnitä huomiota myös liikkeen kestoon. Tyypillinen aloittelijan virhe on tehdä 360 asteen panorointi koko kuvattavan tilan ympäri. Tällainen ei useimmiten ole hyvä ajatus. Muutama sekunti on hyvä lähtökohta selkeälle panoroinnille, jossa käännetään kamera kohteesta toiseen.

”Kamera käy – olkaa hyvät!”

Ennen kuin käynnistät kameran, tarkista vielä että kaikki on kuivaharjoiteltu ja valmista.

Kun olet käynnistänyt kameran, anna sen käydä pari sekuntia, ja anna vasta sen jälkeen esiintyjille merkki ”olkaa hyvät” toiminnan aloittamiseksi. Samoin toiminnan jälkeen odota muutama sekunti ennen kuin pysäytät nauhoituksen. Menettele samoin myös kameran liikkeiden kanssa. Näin vamistut siitä, että kaikki tallentuu muistikortille, ja rauhoitat tilanteen (sekä REC-nappulan painamisesta aiheutuneen mahdollisen kameran heilumisen) ennen itse toiminnan alkamista.